Mimmi kirjoitti:Niin kuin vähän itsekin toteat, noissa jutuissahan oppii ihminen eikä eläin. Tarkoitan, että ihminen oppii eläimen vaistoihin perustuvaa käytöstä ja sitten hyödyntää sitä haluamaansa tarkoitukseen. Eläimen käytöshän ei oikeastaan muutu siinä mitenkään.
Tuo oli muuten hyvä näkökanta!!
Oikein dominoivalle koiralle ei saisi esim. heittää sen tuomaa palloa. Miksi, no siksi kun se siinä käskyttää isäntää .
Tämä siis koskee vain hulluja hemmoteltuja ALFA uroksia jotka on ottanu vallan talossa...
Suvianne kirjoitti:Kyllähän moni eläin oppii vaikka ja mitä.
Mä olen täysin samaa mieltä! Esimerkkinä vaikkapa meidän nuorimmat tipuset: en tiedä, että onko emokana opettanut ne tulemaan syömään, kun se kutsuu tietyllä äänellä vai onko se emon kutsuäänen tunnistaminen vaistonvarainen toiminto? Mutta miksi muuksi kuin oppimiseksi voi kutsua sitä, että ne tulee pitkän matkan päästä mun kutsuhuudosta hirmujuoksua, siivet levällään? Sitä akan 'tipu, tipu, tipuu'-huutelua ei varmasti ole "koodattu" kanan poikien aivoihin, ne on sen oppineet
Kyllähän ne tietysti oppii joitakin sanoja tunnistamaan. Jos kysyn meidän koirilta: onko nälkä niin alkaa hirveä pyöriminen. Sanoja oppivat ja tietyn äänen sävyn. Tää on vähän vaikeahko aihe selittää, mutta hyvä, että keskustellaan . Edelleen olen sitä mieltä, että linnuista ei saa "viisaita" tekemälläkään. Olishan se tietysti hienoa sanoa, että meidän linnut on niin viisaita ja tekevät sitä ja sitä. Tarkoitan tässä kyyhkyjä!
Oppiihan kanatkin kaikenlaista! Jos esim. tipuille huutaa aina "munaa" kun niille antaa ruokaa niin sen ne muistaa kauan. Vanhempinakin kun pihalla hihkuu munaa niin jo on kanalauma jaloissa!
Ja oppiihan kanat kulkemaan mitä ihmeellisimmistä "kuja" viritelmistä.
Koirista puhumattakaan, välillä tuntuu et ne on viisaampia kun mitä itse on
Kyllä ne linnut vaan oppii. Meidän kyyhkyillä, siis nuorilla linnuilla on oppimisen aika aina siinä runsaan kuukauden tiimoilla kun esim pitäisi oppia menemään sputnikista sisään.
Ulos kun tullaan eri luukusta kuin sisäänmeno.
Oppimista se minun mielestäni on.
Samoin väittäisin opituksi tuota kerjäämistä kun ilmestyn lakan lähistölle. Eivät muuten tee sitä vieraan ihmisen paikallaollessa.
Viisautta, siis erehdyksen kautta opittua on se kyyhkyjen palaaminen kotiinkin. Hyväksikäytetään syntylahjaisia siis perittyjä kykyjä suunnistautua, opitaan erehdyksistä, tunnistetaan maastokohtia kokemukseen perustuen. Mitähän se sitten on, että haukan kynsiin joutunut lintu irtipäästyään ei lennäkkään päättömästi minne hyvänsä vaan palaa ja lentoajasta päätellen melko suoraan kotiin. Lentoaika nimittäin oli yli 1000m/min.
No eilen sitten kanalassa kun tapani on veistellä puukolla kanoille noista kaalin paksuista ruodoista sellaisia ohuita suikaleita.
No lattialla tuli ruuhkaa ja pikkukukot hyppäsivätkin polvelleni; lyhin matka siepata makupala.
II sitten tuli siihen viereeni orrelle, jolloin pojat totesivat läheisyyden isoon kukkoon liian lyhyeksi ja menivät selkäni taakse.
II siitä lattialle kanojen sekaan ja pojat kipaisivat heti polvelleni. Sama kuvio, II ja pojat toistui. Väittäisin tätä oppimiseksi.
Suvianneko sanoi, että ei saa inhimillistää, mielestäni oikein mutta täytyy sanoa, että eräänlaista viisautta, siis elämänviisautta, poikien toiminnassa oli.
Katsokaas nyt sinne alkuun, mikä viisaan ja älykkään ero olikaan? Ei sitä niin kauhean sanatarkasti tarvitse ottaa mutta kuitenkin. Kyllä se elämä itsessään opettaa, niin meitä ihmisiä kuin eläimiäkin.
. Edelleen olen sitä mieltä, että linnuista ei saa "viisaita" tekemälläkään. Olishan se tietysti hienoa sanoa, että meidän linnut on niin viisaita ja tekevät sitä ja sitä. Tarkoitan tässä kyyhkyjä!
