Meillä on tipu <3

kanamummo · Viesti Kirjoittaja **kanamummo** » 03 Tammi 2009, 20:05

Hyvältä näyttää. Erinomaista suorastaan. Kyl siihen höyhenetkin tulee vielä.

Meillä kanat matkii välillä modeemia. Kuuluu semmonen pirrr---rrr---pii--pii ja paljo muuta. Eka kerran kuulin ni en uskonu kanaks.

Sori kun en tajunnu että oot sylikanaa hakemassa, nää maatikset on varsin vilkkaita ja omaehtosia otuksia. Tulee ne kengän päälle kun vie evästä (pahimman ristin Kalossiks) mut ei nää tykkää olla sylissä. Ehkä koulimalla.

Klara · Viesti Kirjoittaja **Klara** » 03 Tammi 2009, 20:26

No ehämmää aluksi sylikanoja halunnutkaan. Aattelin että riittää vallan mainiosti kun eivät juokse karkuun tai tule silmille, munia tulee silleen sopivasti ja lihaakin sitten kun aika on.

Vaan näin se nälkä kasvaa syödessä - niin sanotusti

. Noita tossa hoitaessa ois välillä niin kiva vähän silitellä tai ottaa vähän sylkkyyn tai jotain. Mutta niin pian kun kumartuu kohti tai ehtii jopa sormenpäällä hipaasta niin *viuh* vaan ja on kana tiessään. Taitaa osin olla mein vanhimman likan aikaansaannosta tää sylittelyinto. Se olis aina noita sylittelemässä ja juttelee niitten kans vaikka kuinka kauan kanalassa käydessään. Ei ne sillekkään kiinni anna, mutta sitkeenä likkana tekee niin että jallittaa ne sopivaan kohtaan että saa kiinni. Kyllä osa noista sitte rauhottuu syliin kun ne ensi on saanu kiinni. Osa saa sitte järkyttävän hepulin ihan ku niiltä oltaas päätä samoin tein viemässä.

Minen niitä kiinni saa. Vaikka kanala on pieni, niin ne on mua nopeempia. Mä oon notkee ku norsu ja ketterä kuin kirjahylly, helppo niitten on karkuun pinkaasta. Niin en mä sitte saa niitä koskaan syliteltyäkään. Edes niitä jotka sitte rauhottuiskin, kun ensi kiinni sais

Mimmi · Viesti Kirjoittaja **Mimmi** » 03 Tammi 2009, 20:37

Ihanan reipas ja ehjä tipu!! Hyvä hyvä!

*Muoks* Ja joo, kyllä ne tiput visertelee ihan ku pikkulinnut! (No, nehän on pikku lintuja??

)

Muusa · Viesti Kirjoittaja **Muusa** » 03 Tammi 2009, 22:53

Joo siis mulla on ollut undulaatteja vuoskaudet niin kyllä nää pikkutiputkin saa paljon erilaisempia ja myös paljon kauniimpia liverryksiä ja piipityksiä aikaiseksi kuin mokomat laulupapukaijat

Ja aina ne jaksaa yllättää, nyt viimeisimmässä konepoikueessa joku hämmästytti ihan uudenlaisella ja uskomattoman kauniilla satakielimäisellä liverryksellä.

Sun pitää Klara hankkia joku kissa tai joku mitä saat sylitellä

tai sitten alat koulimaan noita tipuja mitä sullekin varmaan tulee lisää. Onhan nuo maatiaiset eriluontoisia. Meillä on kyllä yksi aika hyvä sylikana, kanalan kaunein, Kultakutri nimeltään. Ei sekään syliin punge mutta sen saa aika helposti kiinni ja se on sylissä ihan rauhallisesti ja kiltisti ja sen voi vaikka kääntää selälleen eikä se pahastu. Viimeksi kun meillä murhaaja-Martti kävi hakemassa kukkopaisteja oli hänellä eskari-ikäinen tyttönsä mukanaan ja tyttö kun mieluummin kuitenkin seurasi eläviä kanoja kuin kukkojen päiviltäpäästöä niin annoin hälle Kultakutrin syliteltäväksi, ja kana istui niin nätisti sylissä siliteltävänä katsellen kauniilla silmillään tyttöstä, että tytön piti lopulta ihan multa pyytää että mihin voi laittaa sen kanan kun alkaa kädet jo väsyä

smari · Viesti Kirjoittaja **smari** » 03 Tammi 2009, 23:03

Nythän tolla tipulla on hienosti jalat ja kaula sävy-sävyyn

Kotopullaki · Viesti Kirjoittaja **Kotopullaki** » 03 Tammi 2009, 23:07

Hienosti on tipunen parantunut! Saanut erinomaista hoitoa! Ja tuskin halunnee nykyisia elinolosuhteitaan muuttaa takas siihen mita oli...?

Taitaa kelata etta "oli se perhana sen arvosta, paasin oikke sisatiloihin"

Surukseni luin jostain kanakirjasta etta kanat/kukot eivat MILLAAN TAVALLA tunne nautintoa silittelysta ja paijaamisesta. Mutta ei se mua ihan taysin siita luopumaankaan oo saanu se tieto. Minakin olen kirjahyllymaisen kettera

mutta olen keksinyt satavarman keinon: herkkujyvia (meilla kuivattuja maissin siemenia) maahan, teeskentelen siina hetken etta ihan teita vaan ruokkimaan tulin, hivuttaudun kohteeni lahelle, lasken hitaasti jyvakipon maahan - ja kana syliin salaman nopeasti!
Toinen tapa, ns. puolikesyjen kohdalla, on ihan vaan se etta liikun hitaasti, kattelen kohteesta pois pain ja jos mahdollista niin vahan menen matalammaksikin. Toinen kateni kanan taaimmaiselle puolelle - hitaasti - ja siita sitten koppasen syliin.
Kolmas kategoria on sitten nama jotka tarhan oven avattuani tunkevat ulos ja hyppaavat saappaan karjilleni istumaan kun yritan kavella eteenpain...

Klara · Viesti Kirjoittaja **Klara** » 03 Tammi 2009, 23:41

Muusa kirjoitti:Sun pitää Klara hankkia joku kissa tai joku mitä saat sylitellä tai sitten alat koulimaan noita tipuja mitä sullekin varmaan tulee lisää.

No pirskatti kun meillä on jo kissoja ja koiria ja vuohetki tunkee sylkkyyn, että kyllä syliteltäviä silleen piisaa. Tää taitaa olla näitä surullisen kuuluisia "mutkumähaluun" juttuja - kana on saatava syliin, nii kerta

Vaan kaiketi toi tipunen oppii siihen että sitä kopeloidaan ja sylitellään. Eipä sillä taida paljoa vaihtoehtoja olla kun sisällä asuu

Joo, mut tosissaan puhuen. En mä sillä syliteltävyydellä tarkota sitä että joka kotkon pitäis olla kilpaa ryykäämäs syliin, vaan lähinnä kai sitä että ne ei sais mitään hepulia kun syliin ottaa ja oisivat silleen rauhallisia että vois kävellä tykö, kumartua ja ottaa syliin. Sit ne olis siinä sen aikaa kun on ja ne laittais maahan ja se siitä. Tai että kun istuu kanalassa niin en mä siitä pahastuisi jos joku päättäisi siihen polvelle hypähtää tillistelemään että "jaa tommonen muija - ei sulla jotain hyväskää ois taskussa jemmassa..."

Helpottais kummasti kaikenmoisia hoitotoimenpiteitä ynnä muuta kun ei tarvis tukka putkella painaa pientä kanalaa ympäri niitten perässä ja kaapata kiinni siitä mistä saa ja sitten koittaa paketoida syliin kanaa joka kiroilee kuin tukkijätkä ja on niin pirskatin tasan erimieltä siitä syliin ottamisesta kuin olla saattaa.

Pieni lisäys: Niin tuli mieleen lisätä vielä se että kun täältäkin on lukenu sitä että jotkut nostaa kanoja orrelle ja orrelta pois.. Ei ihan heti onnistuis

Ensi ympäri kanalaa hippaa - kana kiinni - kana orrelle josta se heti pahastuneena ja närkästyneenä lehahtais pois ja näyttäis

Kotopullaki · Viesti Kirjoittaja **Kotopullaki** » 03 Tammi 2009, 23:49

Se mita oon oppinut taman lyhyen kana-urani aikana on se etta hitaat liikkeet on kaiken A ja O. Toinen on se etta miten niita pitelee sitten kun / jos saa syliinsa kaapattua. Kummasti on kirkuminen ja pieninkin kotkotus loppunut kun laitan kanan/kukon molemmat jalat tukevasti kateni toisen paalle. Olen ollut huomaavinani etta kanatkin oppivat etta ei se sylissa olo kidutusta olekaan ja siten homma helpottuu kerta kerralta. Mutta, aikaa ja karsivallisyytta kysytaan. Vai mitaa sanoo esim Hilta jolla nayttaa olevan ERITTAIN kesyja kanoja sylissaan ainakin yhdessa kuvassa?

No...ensinnäkin Klaralle isokäsi

hienosti hoivatusta tipusesta! Sehän on parantunut tosihyvin ja nopeasti

Todennäköisesti ei jää isoa, paljasta laikkua näkyville, kun ympäröivät höyhenet sen peittävät.

Mitä tuohon kesyyteen tulee, niin mulla on mielestäni tosi kesyjä kotkoja. Eikä mitään eroa siinä mitä rotua ovat. Mulla on siis maatiaisia, brahmoja, faverolleja ja erilaisia sekoituksia. Eikä silläkään ole mitään väliä, että ovatko kuoriutuneet meillä vai olenko ostanut/saanut muutaman viikon/kuukauden ikäisinä. Jokaikisen saan helposti syliin ja antavat myöskin silitellä. Osa tulee itse polvelle/olkapäälle/pään päälle. Kai mulla on ollut taktiikkana käsitellä mahdollisimman paljon mahdollisimman nuoresta lähtien.

Silittely näyttää olevan mieluisinta silloin, kun silittää aluksi rinnasta eikä heti selästä. Kana kokee helposti ylhäältä päin tulevan käden uhkaksi...kai se on vaisto, joka sanoo, että voi olla petoeläin. Kiinnioton teen niin, että nappaan siivet tiiviisti suppuun, ettei voi pyristellä. Sitten kiepautan ikäänkuin kyljelleen...melkein selälleen. Jostain opin, että lintu rauhoittuu selällään olleessaan. Siitä sitten istutan polvelle seurustelua varten tai teen jotain hoitotoimenpiteitä. Esim. tänään piti hautoa kylmällä kääreellä favemamman veristä jalkaa---oli tiputtanut jalkasulan, jonka jälki vuosi aika runsaasti verta.

Kotopullaki · Viesti Kirjoittaja **Kotopullaki** » 04 Tammi 2009, 00:27

HiltaHelikopteri kirjoitti:Kiinnioton teen niin, että nappaan siivet tiiviisti suppuun, ettei voi pyristellä. Sitten kiepautan ikäänkuin kyljelleen...melkein selälleen.

Siis ikaan kuin kaappat kainaloos? Mikali ymmarsin oikein, saman teen minakin.
ja olen toden totta huomanut, etta kun kannan kanaa/kukkoa vahan kyljellaan, niin rauhottuvat kummasti. Tata jouduin harrastamaan viime viikkoon saakka, kun osa porukasta jai ulos nukkumaan eivatka arvanneet etta yolla tulossa rankkasade. Meilla oli "kotiinkuljetus" joka ilta...

Klara · Viesti Kirjoittaja **Klara** » 04 Tammi 2009, 00:43

No pirskatti, minäpäs en sitten luovuta vaan kopsin noita syliin mennen tullen aina kun kiinni saan. Jossain vaiheessa ne ehkä hoksaa että ottaa se syliin kuitenki jos tahtoo, vähemmällä pääsöö kun antaa suosista kiinni

Kotopullaki · Viesti Kirjoittaja **Kotopullaki** » 04 Tammi 2009, 00:47

Kopsi, kopsi. Ja kanna natisti ja rapsuta!

Ma sain meijan kylalla sankarin ja meedion tms. maineen kun kaappasin syliini kukon, joka kilju ku tapettava kun hanta kantaa roikotettiin jaloista. Kiljunta hairitsi immeisia ja mie kaappasin kukon syliini, kainaloon siivet suppuun ja jalat toiselle kammenelleni. Kukko hiljeni ja rauhottu taysin ja yleiso katto mua ku Copperfieldia!

Suvianne · Viesti Kirjoittaja **Suvianne** » 04 Tammi 2009, 08:34

Hienosti on tipu toipunut!! Onpa hieno juttu!

Tuosta silittelystä. Minun kiljukaulani on minusta käsi kesy ja hakeutuu seuraani. kun istun kanalassa se tulee polvelle ja katselee ensin silmiin ja joka paikkaan ja nokkaisee sinne sun tänne ja sitten alkaa sukimaan ja jos tarpeeksi kauan olen laittaa jopa pään kainaloon ja rupee levolle??!!
MUTTA, vaikka kuinka sievästi ja mistä haluan silittää se sievästi ääntelee, että älä viitti ja jos jatkan hyppää pois.
Joten minun kokemuksella sanoisin, että lähisyyttä ja turvaa kyllä, mutta ei silittelyä.
Ja olen sen antanut olla rauhassa ja nautimme vain yhdessä olosta. Eihän kaikki tykkää pussailustakaan.. Meillä kun ei pussata kuin jouluna ja juhannuksena

Mimmi · Viesti Kirjoittaja **Mimmi** » 04 Tammi 2009, 12:17

Mulla tuo porukka on kai keskivertokesyä. Eli ovat rauhallisia ja tulevat vastaan. Sitten siellä on yksilöitä, joista osa hyppää polvelle, osa tulee käden alle siliteltäväksi jne. Osan saa tosi helposti syliin ja tuntuvat jopa siitä pitävän.

Mun systeemi on ollut se, että olen mahdollisimman paljon paikalla, liikun aina rauhallisesti ja annan kanojen/kukkojen tehdä lähestymisen omilla ehdoillaan. Mun mielestä niissäkin on yksilöitä, enkä halua kaikkia pakottaa sylikanoiksi. (Itse en pidä vieraiden halailusta. Vieraat tarkoittaa siis kaikkia muita, paitsi ukkelia ja lapsia..)

Hoitotoimenpiteitä varten osan saa sitten kiinni todella helposti ja osan vaikeammin. Ne vaikeammat otan sitten aina joko orrelta tai varrellisella haavilla. Kanasta näyttäisi olevan vähemmän pelottavaa se, että yllättäen tulee haavi niskaan kuin se, että joku juoksee perässä ja yrittää epätoivoisesti saada kiinni. Ja joo, NC-verikokeita otettaessa opin juuri tuon, että kyljellään/selällään kana rauhoittuu paikalleen.

Muusa · Viesti Kirjoittaja **Muusa** » 04 Tammi 2009, 18:15

En mä usko että olisi ehdoton totuus ettei kana/kukko voi millään tavalla nauttia silittelystä.
Ihan varmasti kesy kana voi oppia nauttimaan silittämisen tuomasta läheisyydestä ja seurustelusta hoitajansa kanssa.
Se silittäminen ei kyllä sikäli ole luontainen nautinto kanalle kun sehän on tavallaan luonnotonta. Ennemmin voisi kokeilla "sukia" kanaa vähän niinkuin läheiset välit omaavat kukot/kanat voivat toistensa höyhenystä siistiä.
Koirilla, kissoilla, hevosilla ja sen semmoisillahan se silitys jäljittelee sitä miten emo nuolee lastaan. Ja monethan nuolevat aikuisenakin, esim. kaniystävykset usein nuolevat toistensa naamaa ja korvia.
Monethan taputtavat hevosia ja se on vähän kuten kanan silitys; ei hevonen siitä luonnostaan nauti (miksi se nauttisikaan läimimisestä, lajitoverithan vain nuolevat/rapsuttelevat toisiaan?) mutta se oppii kyllä pitämään siitä; taputtaminen merkitsee usein sille muutakin palkintoa, taputtaminen liittyy tilanteeseen jossa se on tehnyt niinkuin ihminen on pyytänyt ja pyyntö lakkaa, tai suoritus loppuu = se saa olla rauhassa. Taputtaminen tuo sille siis samaa mielihyvää kuin samankaltaisessa tilanteessa palkkioksi opitut sinänsä merkityksettömät sanat "hyvä poika!".
Yhtä hyvinhän voisi kanoille tarjota jotain erikoista herkkua ja samalla hiukan silittää. Tarpeekseen kun sitä tekee, kana oppii yhdistämään sen silityksen muuten miellyttävään olotilaan.

Eikä kannata niitä kanoja jahdata. Ota kiinni kun saat, mutta älä juokse perässä. Kun äkkiä kaappaa kanan syliin ei se ehdi kuin vähän säikähtää ja huomaa sitten ettei ole hätää. Pakenevan kanan takaa ajaminen vain kasvattaa sen hätää.