Orpolapsia: kyyhky ja poro

[Volmari]

Mitä Henkalle kuuluu?

Hyvää kuuluu!
Henkka muutti putsattuun ja maalattuun kanalan takahäkkiin neljän kananpojan seuraksi. Siellä se nyt itsenäisesti syö ja juo ja lennähtelee.
Se ei sitten ikinä tottunut mun pakkosyöttöihini ja jäi käsiaraksi, kun jouduin sitä hiukan siis väkisin ravitsemaan.
Nyt odotan, että alkaa tuo normaali kyyhkyn elämä, siis että lentelee ja syö säännöllisesti pari kertaa päivässä (aikuistuu siis), niin sitten alan kokeilla, josko tulisi kesyksi.
Nyt se vihaa ihmisen kättä niin, että heti tulee rajuja siiveniskuja ja teräviä nokkaisuja. Silti otan sitä kädelleni joka päivä ja puhelen sille, mutta annan sen olla valtasoan kanalavierailuistani ihan rauhssa ja vaan puhelen sille.

Hyvin siis voimistui ja oppi itse syömään. Suuremmin ei vielä lentele, mutta pyrähdyksiä ottaa.

Näin Henkalla nyt menee

[tonikin]

Tänä vuonna ei näyttäis noista mettäjäniksistä olevan pulaa.. joka puskassa pomppi joku jussi.. mulla on ihan hirvee paniikki.. uskallanko laittaa meidän uudet tulokkaat ulos kun oon sata varma että se Oulun seudulla julläävä jänisrutto ehtii levitä.. hyttysiä paikat väärällään ja noita pitkäkorvia.. Kuulin kanssa keväällä sellaisen radio-ohjelman jossa puhuttiin jäniksen ja rusakon risteytymisestä... ja että puhdas mettäläinen on katoomassa..taajamien lähellä .. saas nähdä mitä tekee toin pääkäupungin villikanipopulaatio..hämmentääköhän se tätä soppaa vielä?

meinaakko,että jänisrutto leviää muihin eläimiin?
tularemian voi kyllä ainakin ihminen saada hyttysen ja punkinkin? välityksellä.mutta noi tapaukset on vissiin aika vähissä.mut tässä en oo minkään sortin asiantuntija,sun muuta....eli oikeestaan sanon,etten ite tiedä sanoo mitään.mutta pahoina j.rutto,eli tularemia vuosina kato on pitkäkorva populaatioissa todella kova.
edit:(no kävin lunttaamassa erästä lähdettä,jossa sanottiin):bakteeri.tavattu n.50-200 eläin ja lintulajiossa(huom.lähteestä riippuen)-85 oli huippuvuosi,silloin tavattiin 550 ihmisessä.
laajavaikutteiset antibiootit tehoavat hyvin.
itämisaika (ihmisessä)1-14vrk,yl.3-5vrk;korkea kuume,tulehtunut purema kohta,paikallinen imusolmukkeen turvotus,niveloireet.oireet saattavt jatkua viikkokausia hoitamattomina.voi tarttua myös pölytartuntana silmien sidekalvojen kautta.

olin ite viime kesänä hitusen mukana tekemässä pääkaupunkiseudun villikani kartoitusta.ne koputtelevat(elleivät ole jo levinneet?)espoon ja vantaankin puolelle.risteymistä en oo kuullut.
ongelmista kyllä sitäkin enemmän,ja se on fakta että laji tulee leviämään suomessa kyllä korkealle,muokaten elinympäristöään rankalla kädellä.
tästä on ruotsista kuultu jo vuoskymmenet karua tarinaa...
luulisin lajien olevan sen verta kaukaista sukua keskenään,ja villikanilla munasolun irtoomisen laukaisee astuminen,ilman mitään erillistä kiima-aikaa,kun taas muilla pitkäkorvillamme on selkeet kiima-ajat.

metsäjäniksellä,kärpällä,lumikolla,ja riekolla ainakin tulee olemaan kovat ajat,ilmasto-olosuhteiden muuttuessa....tosin hommassa kärsii koko nykyinen biodiversiteettimme.ihmisetkin,täälläkin.

[Volmari]

Henkka asuu nyt kääpiökanojen kanssa.
Siitä on kehittynyt taitava lentäjä jo ja innoissaan se pyrähteleekin ulkohäkkiä myöten riemukkaita kaarroksia.

Tässä henkka, sillä on kivan värinen tuo rinta:


Näin sekalainen seurakunta viettää yönsä:


Lisäksi toinen orpolapsi, Petteri-poro pääsi tänään paikallislehtemme kansikuvapojaksi! :


Ja pääsihän se Henkkakin mukaan juttuun!:


Tässä jutun teksti, kun on tuon paikallislehden lukeminen netissä näköjään maksullista:

Pieni ripakinttu asuu vuohitarhassa
Orvoksi jäänyt poronvasa muutti Vesilahteen

SANNA SUONPÄÄ
Kotieläinpihalla Vesilahden Onkemäellä asustelee näillä leveysasteilla erikoinen eläin. Parin kuukauden ikäinen, orvoksi jäänyt poronvasa muutti Vesilahteen elokuun alussa. Pieni ripakinttu on nimetty Petteriksi.
Petteri on syntynyt Lappajärvellä Keski-Suomessa, jossa sen vanhemmat ovat olleet tarhaporoina.
– Alussa se röhki emonsa perään, sillä emon kuolemasta oli vain lyhyt aika. Minusta on tainnut tulla sille jonkinmoinen emon korvike, kun olen sen luona aikaa viettänyt ja sille hellästi suputtanut korvaan juttuja, kertoo poron hoitaja Kati Järvinen.
Poro saapui hyvien ohjeiden ja oman ruokasäkkinsä kanssa. Aluksi se sai olla kaikessa rauhassa yksin vuohitarhassa, ja sitten laskettiin vuohet yksitellen sen luokse. Yhteiselo vuohien kanssa sujuu hyvin: poron ei tarvitse olla yksin ja kun vuohenmaidon tuottajat asuttavat samaa tarhaa, niin on maitokin lähellä.
Petteri on jo sen verran iso, että rehukin kelpaa, eikä maito ole enää niin elintärkeää.
Alussa Petteri ei päästänyt lähelleen muita ihmisiä kuin varaemonsa Kati Järvisen, mutta ajan myötä se on kesyyntynyt. Myös Katin pojat Arttu, 2, ja Oskari, 4, saavat jo helliä vasaa.
– Petterin tulevaisuus on hieman vielä hämärän peitossa, mutta päivä kerrallaan mennään ja poroon tutustutaan rauhallisin ottein. Saa nähdä, onko se sitten joskus meillä jopa vetoporona, Kati Järvinen arvuuttelee.

Miehensä ja lastensa kanssa Onkemäellä asuva Kati Järvinen pitää pienimuotoista kotieläinpihaa, jossa voi nähdä Petteri-poron lisäksi muun muassa riikinkukkopariskunnan, kaneja, vuohia, marsuja, kanoja, kukkoja, kyyhkyjä, marsuja ja hiiriä.
Hirvijärventien varrella sijaitseva kotieläinpiha on auki keskiviikkoisin, torstaisin, perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin. Sinne ovat tervetulleita kaikki eläinten ystävät, jotka haluavat nauttia pienten eläinten seurasta kiireettä rauhallisessa pihassa.
Pääsymaksua ei kerätä, joskin halutessaan voi laittaa roposen vapaaehtoiseen eläinten muonarahastoon.

Aika kiva juttu oli kaikkinensa!

[Teppana]

Henkka on jo komea poika
Pojat taivavat tykätä Petteristä,kukapa ei?

[Hakalan emäntä]

Tosi kiva juttu pikku petteristä

[Matti]

Olipas mukava juttu.

[Justiina]

Kiva juttu Onkos kävijämäärät lisääntyneet

[Volmari]

Porovaellus oli jo heti parin viikon sisällä, kun poro saapui, nyt ei mitään kummaa.
Tänään kävi lehtijutun takia eräs mieshenkilö antamassa varoituksen sanoja ja kertomassa asiatuntevasti poroista ja tarjoamassa omaa poroverkkoaan kuulemma syksyn jälkeen tarpeettomana.

Poro on kuulemma villi elukka, joka ei rykimäaikaan päästä tarhaansa ja hyökkää suruttaa päälle. Jos poroa joutuu käsittelemään niin se pitää kaataa maahan ja sit pitää olla niin perhanasti voimia, et se pysyy sielä! Ja poro on kova potkimaan ja puremaan. Ja ei anna yhtään koskea itseään. Sekä ajamaan opettaminen on hankalaa, kun jo taluttamaan opettaminenekin tuottaa tuskaa ja vaatii todella pitkäjänteisyyttä.

En kyllä tunnistanut meidän Petteriä tuosta litaniasta, mikä minulle lueteltiin ja sanoinkin "asiantuntujalle", että "mietis nyt hetki, että luuletko ihan tosissasi, että meidän Petteristä kasvaa moinen hirviö!?" ja nauroin päälle aika paskaisesti....

Hiukan siis ärsytti nämä kauhukuvat ja neuvot ja lopulta selvisi sekin, että mieshän oli ihan mahdoton poroasiantuntija....ollut 2 vuotta poroja. Että näin!
Hällä on muuten myynnissä kaksi toukokuista poronvasaa, jos jollain sattuu olemaan vaikka kova porokuume (no, ne voi kyllä olla tuon kuuleman perusteella aika epähallittavia tapauksia, siis lemmikiksi, muuten kai ovat ihan tavallisesti käyttäytyviä poroja).

[pippuri]

Tyynelä: Ai että semmonen asiantuntija..
Hieman on ehkä eri asia, että onko vasasta asti käsittelyyn tottunut poro vaiko sellainen, jota ei ole mitenkään käsitelty.
Tottahan se on, että kyllä aikuinen urosporo pahaa jälkeä saa aikaiseksi halutessaan, mutta ei meillä kyllä porot ole koskaan purreet tai potkineet
Yhden kerran on Eppu (aikuinen uros) ajanut vieraan miehen pois aitauksesta tai siis tukki sen verran lähelle, että mies lähti aitauksesta vapaaehtoisesti pois (Eppu kyllä oli silloin selkeästi sitä mieltä, että nyt tuo ukko on hänen reviirillään).

[TiPu]

Hällä on muuten myynnissä kaksi toukokuista poronvasaa, jos jollain sattuu olemaan vaikka kova porokuume

Tostahan vois iskälle mainita

[Pootsi]

Olipa mukava lehtijuttu.
Heh, noita vartissa pätevöityneitä asiantuntijoita taitaa olla maailma puolillaan. Tuli vallan mieleen, kun kerran kirpparilla eräs taiteentuntija raaputteli kynnellä kaikkia akvarelleja ja grafiikanvedoksia hokien, että painokuvia ovat. Vain öljyvärityöt saivat synninpäästön.
Miehen vanhempien mökkinaapurilla on ollut tarhaporoja parikymmentä vuotta. Ne on sellaisia puolikesyjä otuksia, tulevat epäileväisinä kosketusetäisyydelle. Rykimän aikaan se kaikkein kesyinkin urosporo käyttäytyi uhkaavasti, tuli sarvet ojossa röhkimään laitumella kulkeville ihmisille. Mutta onkos se nyt isokaan ongelma, puskualttiina tuo meidän ylikesy Ukko-pukkikin on kun joku kutuista on kiimassa. Kastroimisella siitä kai pääsisi, eikös ajoporot yleensäkin ole salvattu?

[tonikin]

salpaamisellahan nuo munkin käsityksen mukaan "esi" rauhoitetaan.sama pätee sonni/härkiin,yms.
tätä oon tivaillut eräältä,edelleenkin lapinlehmä härkien kanssa työskentelevältä ja niitä mm.metsätöihin kouluttavalta mieheltä.jopa myöhemmällä iällä tehty salvaus,jättää sonniin miehisiä aineksia,jotka kuulemma haittaavat eläimen kanssa työskentelyyn satsattua aikaa.eikä eläin ole välttämättä niin helppo käsitellä.
ehkä hevosillakin on jotain saman tapaista?
ja,ehkä poroillakin???

kun sukupuolivietti on poissa laskuista jää testosteronit,sun muut taka-alalle.....eli nöyryys,suvaitsevaisuus,tai millä sanalla sitä haluaakin kutsua;ihmis kontakteja kohtaan saattaa ropista pois...karua.molemmin puolin...

[Volmari]

salpaamisellahan nuo munkin käsityksen mukaan "esi" rauhoitetaan.sama pätee sonni/härkiin,yms.
tätä oon tivaillut eräältä,edelleenkin lapinlehmä härkien kanssa työskentelevältä ja niitä mm.metsätöihin kouluttavalta mieheltä.jopa myöhemmällä iällä tehty salvaus,jättää sonniin miehisiä aineksia,jotka kuulemma haittaavat eläimen kanssa työskentelyyn satsattua aikaa.eikä eläin ole välttämättä niin helppo käsitellä.
ehkä hevosillakin on jotain saman tapaista?
ja,ehkä poroillakin???

kun sukupuolivietti on poissa laskuista jää testosteronit,sun muut taka-alalle.....eli nöyryys,suvaitsevaisuus,tai millä sanalla sitä haluaakin kutsua;ihmis kontakteja kohtaan saattaa ropista pois...karua.molemmin puolin...

Käyn visiin taas tänä aamuna hitaalla, mutta oliko tämä juttu salvaamisen puolesta vai vastaan? Siis että haittaako se mielestäsi eläimen ja ihmisen välejä vai ei. Kun en oikeasti tuosta tajunnut (mut mä oonkin blondi...).
Olemme nimittäin suunitelleet jo Petterin kastroimista juuri sen takia, että vietit eivät olisi sen mielessä päälimmäisenä ja se jaksaisi näin ollenkeskittyä enemmän ihmisten kanssa puuhailuun.
Kun Sulo-pukkimme kastrointia aikanaan kyselimme, niin paikallisen ell. mielipide oli se, että kun toinen kives oli piilokives ja jos sen toisen vaan menisi poistamaan, niin lopputuloksena voisi olla hengenvaarallisen äreä pukki, kun juuri sitä pomottelua olisimme kastroinnilla yrittäneet poistaa.

Tuo meidän Jutila-rupukkimme on kastroinnin jälkeen ollut kyllä aika vässykkä, siis hyvällä. On oikea mammanpoika ja kainaloinen. Ja sama vaikutus oli aikanaan myös riidanhaluisella ja vaikeasti hallittavalla bokserillani, eli kun sekin kastroitiin, niin muuttui hyvin leppoisaksi tapaukseksi.

Joten sama se taitaa olla Petterillä edessään, niin eipä tarvitse, toivottavasti, joutua kokemaan mitään rykimäajan rytyytyksiä (tokihan ne poron elämään kuuluvat, mutta Petterillä se on eri juttu, jos meinaa täällä elämänsä elää). Itsellä ei siis ole kokemusta, että kastroitni pilaisi ihmisen ja eläimen välisen yhteistyön. Siksi tämä niin kiinnostaa.

Ja tämä kirjoitus oli sitten ihan ystävällisesti kirjoitettu, ettei vaan tule väärinymmärryksiä kelleen

JK.
Juuri selviis, että Petterill eon varattu nyt aika parin viikon päähän kastrointiin Vethausiin.
Onneksi näin äkkiä, niin on sitten sen varran pieni vielä, että mahtuu ihan farmariautolla kuskaamaan!

[tipsi]

Pakko kirjoittaa muutama sana risteytymisestä, kun nyt sattuu että työtehtäväni moista aihetta läheisesti liippaa.

Eli siis, linnuillahan risteytyminen on aika yleistä luonnonolosuhteissa. On arvioitu, että n. 10% lintulajeista risteytyy jonkun toisen kanssa luonnossa. Eläinten luokittelu lajeihin, sukuihin, heimouihin jne. on ainakin osittain subjektiivista, joten ei voida aivan varmuudella sanoa etteikö esim. eri heimoon kuuluvien lajien yksilöt voisi risteytyä keskenään. Eri eliöryhmillä risteytmisen yleisyys vaihtelee, etenkin kasveilla se on yleistä. Ja risteytymisen kautta kasveilla syntyy uusia lajeja (lähtölajien kromosomiluku voi erota, mutta mutaation kautta risteymän kromosomimäärä tuplaantuu -> lisääntymiskykyinen yksilö, joka ei enää risteydy lähtölajinsa kanssa). Eläimistä etenkin linnut ovat herkkiä risteytymään. Muistelisin joskus kuulleeni jopa tukka- tai isokoskelon ja haahkan risteymästä.. ja en tiedä muistanko ihan metsään mutta ihankun joskus teininä olisin lukenut ankan ja kanan risteymästä mutta voi olla että tämä on vain fiktiota.

Risteymät voivat joissakin tapauksissa olla kyvykkäitä takaisinristeytymään lähtölajinsa kanssa, etenkin keinotekoisissa olosuhteissa (esim. tarhassa). Luonnonolosuhteissa näin ei kuitenkaan välttämättä tapahdu, sillä risteymäyksilön käytös (esim. kosiotavat) voi poiketa kummankin lähtölajin käytöksest. Tällainen ns. postsygoottinen lisääntymiseste voidaan murtaa siis labraolosuhteissa. Lisäksi jotkut lajit elävät erilaisissa ympäristöissä, mutta esim. ihmisen aikaansaama häiriä saakin ne esiintymään samalla alueella. Tämän seurauksena risteytyminen saattaa yleistyä.

Jänisrutosta: pakko "mainostaa", mulla on nimittäin ollut se. Tarttui itikanpistosta, ja oireena oli sikakipeä, turvonnut imusolmuke ja 39,5 asteen kuume. Parani antibiooteilla.

[tonikin]

volmarille:

toi mun tapani turista on väliin umpikieroo itellenikin...

meinasin että kivesten poisto tasaa tätä ihmisen ja eläimen välistä eloa.ihmisen eduksi,tietty.mutta mitä siitä tuumaisi toimeenpiteen alla oleva eläin yksilö.hrrrmh..

kaks piippuisia asioita.

eipä silti työ härkä homma kiinnostaa kyllä itteenikin.
ehkä joskus,ken tietää..?

mitä,tipsi teet työksesi,jos tohtii tässä näin kysellä.....mielenkiinnosta.