![:smt043](./images/smilies/043.gif)
Nyt olen hissukseen jo aloittelemassa talvikanalan siivousta 🧽
Valvojat: Aleksandra, HiltaHelikopteri, maatiaiskukko
Just näin se on mullakin. Näpsän lähtö tapahtui sekä kanan että mun kannalta hyvällä tavalla. Mun ei tarvinnut tehdä päätöstä lopettamisesta eikä sitä toteuttaa, eikä Näpsän tarvinnut stressaantua lisää viime hetkillään.HiltaHelikopteri kirjoitti: ↑30 Elo 2019, 21:17
Itselleni on aina ollut eläinten pidossa kaikista pahin paikka se, kun on joutunut tekemään lopetuspäätöksen. Jotenkin helpommin olen selvinnyt eläimen kuolemasta, kun se on kuollut itsekseen, esim. yhtäkkiä ilman mitään ennakko-oireita.
Saman olen itsekin huomannu. Kun käy joskus Tukholmassa niin ei sitä viihdy kaupoilla ostoksilla vaan jalat vie aina skansenin lintuja ja muita eläimiä katsomaan.Huvitti oikein, että sitä lähtee retkelle Korkeasaareen saakka ja sitten viihtyy parhaiten niiden eläinten parissa, mitä löytyy kotoakin
Lämmin osanotto Näpsän poismenon johdosta.Aleksandra kirjoitti: ↑31 Elo 2019, 07:30 Näpsän lähtö tapahtui sekä kanan että mun kannalta hyvällä tavalla. Mun ei tarvinnut tehdä päätöstä lopettamisesta eikä sitä toteuttaa, eikä Näpsän tarvinnut stressaantua lisää viime hetkillään.
Voi että, nyt oli sitten pupuherran aika lähteä. Sillä oli selvästikin hyvä ja antoisa elämä. Perheesi pitkäaikaisen jäsenen lähtö surettaa varmasti silti ja on kova paikka. Otan osaa.mimmu kirjoitti: ↑12 Syys 2019, 13:05 Pupu sai viettää hyvän ja onnellisen pitkän elämän meidän kanssammehänellä oli ollut viisi pupu vaimoa ja neljä jälkeläistä joista aika jättänyt jo aikaa sitten mutta vanha herra porskutti näin pitkään keskuudessamme.
Jokainen eläin on perheenjäsen ja jokaisen lähtö on kova paikka.