Haudonta kanan alla ja tipujen hoito aloittelijalle

kysymyksiä ja vinkkejä haudonnasta sekä tipujen hoidosta

Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri

Viestiketju Lukittu
Avatar
HiltaHelikopteri
kukkoilija
Viestit: 4153
Liittynyt: 01 Marras 2005, 17:58
Paikkakunta: Vantaa

Haudonta kanan alla ja tipujen hoito aloittelijalle

Viesti Kirjoittaja HiltaHelikopteri » 21 Elo 2008, 22:22

Ennen kuin haudonta on mahdollista, täytyy olla muniva kana ja
sukukypsä, yleensä vähintään 7 kk ikäinen kukko, joka astuu (polkee)
kanaa. Vaikka kana munii ilman kukkoakin, munat eivät ole
hedelmöittyneitä eikä niistä voi tulla tipuja.

Yhdellä yhdynnällä kukko hedelmöittää keskimäärin seitsemän seuraavaa
kananmunaa. Jos sinulla on useampi kukko ja haluat varmistaa isän esim.
rotupuhtauden vuoksi, tulee siitokseen valittuja kanoja pitää 3 - 4 vk
erillään muista kukoista ennen siitosmunien keräämistä.
Huom! Muutamilla munanettiläisillä on kokemuksiin perustuvaa tietoa, että tämän ko. eristysajan on oltava jopa viisi viikkoa.

Siitosmunia voi kerätä korkeintaan kahden viikon aikana. Ne
säilytetään terävä puoli alaspäin munakennossa noin + 5 - + 15 asteen
lämmössä. Kenno voi olla esim. korissa, joka peitetään kostealla
liinalla. Liina ei saa kuitenkaan olla suoraan kosketuksissa munien
pintaan. Munia on hyvä kääntää kyljeltä toiselle pari kertaa päivässä
säilytyksen aikana. Tämä tapahtuu helpoiten laittamalla kapula kennon
tai korin toisen pään alle ja vaihtamalla kapula toiseen päähän aamuin-
illoin.

Haudonta kestää kanalla 21 vrk, joskus päivän vähemmän tai muutaman
päivän enemmän. Kanan alla tapahtuva haudonta on itselle helppoa, sillä
kana hoitaa kaiken munien kääntelystä tipujen hoitoon saakka eikä
siihen tarvitse itse puuttua.

Kanan hautomishalu on vaisto eikä sitä voi kanalle pakottaa.
Hautomahalukkuutta voi jonkin verran houkutella laittamalla kanalle
hämärän, rauhallisen pesän ja muutaman (teko)munan houkuttimeksi.

Suurin osa kanoista hautoo kevään tai kesän aikana, mutta innokkaimmat
niistä ympäri vuoden. Tehotuotantoon tarkoitetuilta munintahybrideiltä
haudontavaisto on pyritty jalostamaan kokonaan pois. Niissäkin joku
yksilö
voi omata haudontavaiston, mutta muissa roduissa ja risteytyksissä se
on
huomattavasti yleisempää.

Hautovan kanan tunnistaa siitä, että se jää litteänä pesään esim.
muninnan
jälkeen eikä nouse yöksikään pois pesästä. Kana saattaa myös pitää
matalaa kurinaa tai kirkua, jos menet liian lähelle pesää. Kana nyppii
vatsan alustan paljaaksi höyhenistä ja lopettaa muninnan haudonnan
ajaksi.

Haudottavat munat kannattaa laittaa kanan alle yhdellä kertaa, että
tiput kuoriutuisivat mahdollisimman lyhyen ajan sisällä. Ensimmäisten
tipujen kuoriuduttua emokana lähtee hoitamaan ja opettamaan niitä ja
kuoriutumattomat munat saattavat jäädä hautomatta loppuun, mikäli niitä
on laitettu kanan alle pitkällä aikavälillä.

Jos siis kana hautoo vaikka yhtä munaa, se otetaan pois ja tilalle
asetetaan kerätyt siitosmunat. Ne kannattaa merkitä esim. piirtämällä
tussilla "vyö" munan ympäri. Näin toisten kanojen jäljestä päin pesään
munimat munat on helppo tunnistaa ja kerätä pois.

Lisämunien kerääntymisen voi estää myös erottamalla hautovan kanan eri
tilaan. Kanalle täytyy kuitenkin laittaa ruoka ja juoma tarjolle sekä
varata tilaa venytellä ja kylpeä. Sopiva määrä munia on noin 8 - 10 kpl
keskikokoiselle kanalle. Jos
munia on liian paljon, osa niistä saattaa jäädä laidalle ja päästä
kylmettymään.

Hautova kana poistuu pesästä yleensä kerran tai kaksi kertaa
vuorokaudessa. Silloin se käy syömässä ja juomassa, ulostaa ja usein
myös kylpee nopeasti tai venyttelee ja sukii esim. orrella. Usein kana
tekee
tämän kaiken silloin, kun häiriötä on mahdollisimman vähän, eli
aikaisin aamulla tai myöhään illalla, etkä välttämättä ole sitä
näkemässä. Hautojan välitunti kestää vain muutamasta minuutista
muutamaan kymmeneen minuuttiin eivätkä munat ehdi juuri viilentyä
pesässä.

Kun kuoriutumisen aika lähestyy, kana kurluttelee poikasilleen jo
munien sisälle. Tipujen kuoriuduttua pesästä kuuluu lähes jatkuva
piipitys. Kanan on hyvä antaa olla rauhassa pesässä ja juuri
kuoriutuneiden tipujen kuivua hyvin kanan alla. Märkä tipu on arka
kylmälle ja saattaa helposti kylmettyä, jos esim. emo nostetaan pois
pesästä.

Kuoriutumispäivänä voit tarjoilla emolle ruokaa ja vettä pesään. Älä
kuitenkaan jätä vesiastiaa pesään, etteivät tiput huku siihen. Parin
ensimmäisen päivän ajan tipujen ravintoa on ennen kuoriutumista
vatsaan
vetäytynyt ruskuaispussi. Toisena päivänä voit kuitenkin tarjota
emolle
sellaista ruokaa, joka sopii tipuillekin. Halutessaan emo voi kutsua
tiput syömään tai tiputella niille murusia alleen rintaansa pitkin.

Ensimmäisinä päivinä tipuille tarjotaan esim. keitettyä kananmunaa
murskattuna, kaurahiutaleita, leivän tai pullan muruja, hienoksi
silputtua ruohoa ja pieniä siemeniä. Saatavilla on myös ns.
poikasrehua, joka sopii tipuille heti ensipäivistä alkaen. Tiput
täytyy
aluksi ruokkia 2-3 kertaa päivässä, jos ruoka ei ole koko ajan
tarjolla. Vesi tarjotaan aivan matalasta astiasta, jossa vielä
mieluusti on kiviä estämässä tipuja kastelemasta itseään tai
hukkumasta.

Jos pesä on irti maasta, kannattaa pesän suu suojata kuoriutumisen
aikana niin, etteivät tiput pääse tippumaan. Kaikkien tipujen
kuoriuduttua ja kuivuttua pesän voi muuttaa maan tasalle ja ottaa
esteet pois. Yleensä viimeistään kolmantena päivänä emokana lähtee
tipuineen liikkeelle pesästä. Silloin on varmistettava niille
turvallinen ympäristö niin, etteivät ne voi hukkua vesiastioihin,
jäädä loukkuun ja kylmettyä tai joutua petojen saaliiksi.

Emo opettaa tipuille kaiken, mitä ne elämässään tarvitsevat ja
vieroittaa tiput yleensä niiden ollessa 1-3 kk. Kana aloittaa
munintansa muutama viikko vieroituksen jälkeen. Joskus emokana pitää
kuitenkin sulkasatonsa samalla ja munintatauko voi vuodenajastakin
riippuen venyä.

Lisätietoa haudonnasta ja tipujen hoidosta löydät lukemalla tämän
osaston kirjoituksia tai käyttämällä hakutoimintoa. Aina saa myös kysyä
kaikesta, mikä mieltä askarruttaa.

Teksti (c) pääosin Mimmi ja pikkuisen Hilta
Tonja, p: 046 666 5106 sp: tonjaätnettipistefi

Mimmi

Tipun kehitys

Viesti Kirjoittaja Mimmi » 25 Tammi 2009, 19:52

Munankeltuaisen pinnalla oleva nuppimainen ns. alkukeltuainen sisältää alkiolevyn, jossa hedelmöitys tapahtuu ja sikiönkehitys alkaa. Koko muu keltuainen toimii sitten sikiön ravinnonlähteenä.

Solunjakautuminen alkaa kolmen tunnin kuluessa hedelmöittymisestä. Munintahetkellä alkiossa on jo kymmeniä tuhansia soluja ja ne ovat valmiiksi ryhmittyneet tulevia erityistarkoituksiaan varten.

Ennen haudonnan alkamista alkio on lepotilassa, niin kauan kuin lämpötila on n. 22 C-asteen alapuolella.

Rikotun munan keltuaisesta on hyvin vaikea erottaa, onko se hedelmöittynyt vai ei. Haudottavasta munasta voidaan läpivalaisemalla nähdä muutaman päivän päästä haudonnan aloittamisesta, onko siellä kehittyvä sikiö.

Haudonnan aikana:

1. pnä Alkaa muistuttaa kanan sikiötä; mm. ruuansulatuskanavan, luuston, lihaksiston, hermoston, silmien aiheet

2. pnä Sydän alkaa sykkiä, korva alkaa muotoutua

3. pnä Sieraimet, jalat, siivet, verisuonisto erottuvat

4. pnä Kieli alkaa muotoutua

5. pnä Sukuelimet muodostuvat, sukupuoli erilaistuu

6. pnä Nokan muodostuminen alkaa

8. pnä Höyhenet alkavat kehittyä

10. pnä Nokka alkaa kovettua

13. pnä Kynnet ja jalkojen sarveiskerros ilmaantuvat

14. pnä Sikiö kääntyy kuoriutumisasentoon, pää kohti munan paksumpaa päätä

16. pnä Sarveiskerros, kynnet ja nokka kovettuvat

19. pnä Keltuaispussi alkaa työntyä napakanavaan

20. pnä Keltuaispussi on kokonaan ruumiinontelossa. Poikanen käyttää tätä vararavintona ensimmäisten elinpäiviensä ajan. Nokka tunkeutuu munan ilmatilaan ja poikanen alkaa hengittää. Usein kuullaan piipitystä jo ennen kuin munan kuori rikkoontuu.

21. pnä "Munahammas" eli nokan kova uloke lävistää munankuoren. Poikanen leikkaa kuoren poikki ja ponnistautuu ulos, sikiökalvot jäävät kuoreen.

Huom! Teksti: Siipikarjaliitto

Viestiketju Lukittu