Naarasta kohtaan agressiivinen ankkakoiras

juttuja muista linnuista kuin kanoista

Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri

Vastaa Viestiin
Avatar
tipsi
riikinkukko
Viestit: 1075
Liittynyt: 30 Touko 2007, 06:02
Paikkakunta: Jyväskylä

Naarasta kohtaan agressiivinen ankkakoiras

Viesti Kirjoittaja tipsi »

Huokaus.. meidän kohta 7 -v tavisankkakoiras on ruvennut jahtaamaan juoksuankkatyttöämme. Dino ei koskaan ole tykännyt Ministä, joka siis on viime kevään poikasia. On kuitenkin antanut olla sen suhkot rauhassa koko talven. Mutta nyt kun ankoilla on kevättä rinnassa, niin Dino hyökkäilee Miniä kohtaan. Kun Dino saa Minin kiinni, niin se usein vain kiskoo sitä jhöyhenistä. Jos Mini menee paritteluasento, niin Dino enää harvoin oikeasti parittelee Minin kanssa. Aluksi siis paritteli, mutta se on lakannut. Ja Dino jahtailee Miniä usein. Mikä ihme neuvoksi? Epäilen että yksi syy on se, ettei Mini tee sitä sivuttaista päännyökytystä, vaan sillä on sen tilalla tietty ääni. Tulkintani mukaan tämä sivupäännyökytys on agressiota vähentävä ele. Jos tilanne ei rauhoitu, niin onko ainut mahdollisuus etsiä Minille uusi koti? En haluaisi luopua DInostakaan, sillä se on ollut minulla jo niin kauan, ja sille on tehty osittainen pippeliamputointi -> ei ole mielekästä yrittää etsiä sille uutta kotia. Toisaalta olen haaveillut vuosi tolkulla juoksuankasta, joten olisi ikävä että siitä joutuis luopumaan :smt022 Pelkään vain että Minille sattuu jotain kun tuo touhu on kuitenkin aika rajun näköistä.
Ankkoja, kanoja ja lampaita.
Räpylä

Re: Naarasta kohtaan agressiivinen ankkakoiras

Viesti Kirjoittaja Räpylä »

Jos uros pitää naaraan vikana, ettei amputoitu sukuelin toimi?
haahkaherra
isa brown
Viestit: 383
Liittynyt: 11 Joulu 2012, 16:33

Re: Naarasta kohtaan agressiivinen ankkakoiras

Viesti Kirjoittaja haahkaherra »

Lintukoiraiden käyttäytymistä ohjailee toisaalta sukuvietti, toisaalta reviirin puolustautumisvietti. Omalle puolisolleen koiras on hellä, mutta jos vieraita naaraita eksyy sen reviirille se alkaa jahdata niitä rajusti ja yrittää pariutua väkisin niiden kanssa. Tarhassa tai erityisesti luonnossa useampi koiras liittyy takaa-ajoon joka muuttuu nahistelujen ja jahtien sekasortoiseksi vuorotteluksi. Olen parhaimmillaan nähnyt yhden sinisorsanaaraan ympärillä 24 koirasta, yleensä vain 3-7 koirasta. Koiraat lentävät/juoksevat naaraan kiinni kunnes tämän on lähes pakko alistua/pysähtyä ja yrittävät paritella käymättä läpi normaalia rituaalia esim. päänyökytksineen. "Raiskattavalla" naaraalla on yleensä luonteenomainen torjuva asento; se vetää kaulan kokoon hartioiden väliin, pörhöttää höyheniä ja päästää terävän äänen, joka toistuu säännöllisin välein. Koiraat jättävät naaraan rauhaan kun se on koiraiden reviiriltä poistunut tai parittelu on onnistunut. Olenkin tätä käyttäytymistä nähnyt mm. ankoilla, mignonankoilla, sinisorsilla, myskisorsilla, telkillä, taveilla, haapanoilla, sekä iso- ja tukkakoskeloilla. Tämä käyttäytyminen ajoittuu maalis-kesäkuun väliselle ajalle. Sen jälkeen lähempänä kesäsulkasatoa linnut alkavat taas elää sopuisasti. Näin ollen tulkitsisin, että Dino ei ole ottanut Miniä haaremiin vaan se pitää sitä vieraana reviirillään. Itse hankkisin Minille juoksuankkakoiraan ja toisen tarhan! Esimerkiksi YouTubesta voi katsella hakusanoilla: Ducks mating Näitä rituaaleja on kuvattu siellä äärimmäisen paljon. P.s. Miten Tipsukka Sinun sisäsiittoisuus-tutkimus on edennyt ja onko siitä odotettavissa tutkimustuloksia!? Oli suorastaan hupaisaa kun sen jälkeen kuin tältä sivustolta hävisi sisäsiittoisuus-kirjoitus, niin radiossa, televisiossa, tieteen kuvalehdissä, ym.ym. oli kirjoituksia aivan kuin aina olisi kirjoitettu ja tutkittu, eivät ole sisäsiittoisia ja sitähän ne eivät ole, kun vain muistamme mistä linnut polveutuvat!! :smt024 :smt024
Avatar
tipsi
riikinkukko
Viestit: 1075
Liittynyt: 30 Touko 2007, 06:02
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Naarasta kohtaan agressiivinen ankkakoiras

Viesti Kirjoittaja tipsi »

Olen nyt yrittänyt pitää Dinoa ja Miniä yhdessä erossa Lyylistä ja Hilmasta. Tilanne ei silloin ole kovinkaan paha, mutta Dino kommunikoi nihkeästi Minin kanssa silloinkin. Esim. ei halua paritella vaikka Mini haluaisi. Mutta heti kun Hilma ja Lyyli saavat tulla paikalle, niin DIno muuttuu aggressiiviseksi Miniä kohtaan. Meillä ei ole mahdollisuutta kahteen tarhaan.

Haahkaherra, sisäsiitoksesta on julkaistu rotukanayhdistyksen sivulla:
http://www.kanayhdistys.com/kanainfoa/m ... ikkeleita/
Ankkoja, kanoja ja lampaita.
Ketula

Re: Naarasta kohtaan agressiivinen ankkakoiras

Viesti Kirjoittaja Ketula »

Meillä on jo vanhat tavisukko ja -akka, ja viime keväänä tuli kolme nuorta mutta täysikasvuista juoksijanaarasta. Meillä uros rääkkää välillä kahta juoksijoista. Kolmannen juoksijan se on ottanut vanhan naaraan rinnalle laumaan mukisematta. Mutta on hyvä, että alempiarvoisia naaraita on kaksi, koska silloin uros kiusaa niitä tasapuolisesti, "vuorotellen". Välillä toinen on hyvissä väleissä uroksen kanssa ja kiusaaminen kohdistuu tuolloin toiseen. Ja sitten osat taas vaihtuvat. Tällä hetkellä tarhassa on melko sopuista.

Sisälle olemme rakentaneet nurkkauksen, johon kiusatut pääsevät näkösuojaan. Se rauhoittaa kummasti tilannetta, kun uros ei näe näitä alempiarvoisia, ja takaa-ajo usein loppuu siihen. Uroskin pääsee kyllä sinne, mutta ei useimmiten mene, kun takaa-ajettu häviää näköpiiristä. Nurkasta pääsee toista kautta ulos, joten umpikuja se ei ole, eli jos uros lähtee perään, toista kautta pääsee juoksemaan karkuun. Nämä takaa-ajetutkin tuntuvat ihan tyytyväisiltä piilopaikassaan, alkavat sukia ja tonkia yms.
Avatar
tipsi
riikinkukko
Viestit: 1075
Liittynyt: 30 Touko 2007, 06:02
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Naarasta kohtaan agressiivinen ankkakoiras

Viesti Kirjoittaja tipsi »

Kiitos Ketula vastauksestasi. Meillä tapahtui yllärikäänne viikko sitten, toivottavasti on pysyvä. Eli DIno vain yhtä-äkkiä lakkasi jahtaamasta Miniä! En tiedä miksi. Dino siis oli Minin kanssa joko kahdestaan tai yksin (yöt), jololoin tilanne oli suhkot OK. Mutta heti jos näki muut akat niin alkoi jahtaamaan Miniä. Viikko sitten katsoin aamulla että onkohan Dino ok, vaikutti jotenkin vaisulle, ja sitten ei jahdannutkaan Miniä kun päästin naaraat samaan seuraan. Pari kertaa olen sen jälkeen nähnyt että Dino olisi jahdannut Miniä, ja silloinkin aika ponnettomasti. Dino näyttäisi olevan kuitenkin ok, heman ehkä vaisu. Mietin, että voisikohan ikä vaikuttaa siihen, ettei kuumin kevätkiihko kestäkään kuin pari kuukautta? DIno on siis 7 v., tosin ei mikään ikäloppu. Dino ei tosin vieläkään ole Minin ylin ystävä, mutta sietää sitä silti. Tai sitten se, että Minille iski hautomakuume (yrittää jäädä pesän munien päälle makaamaan, en ole antanut), jotenkin vaikuttaa Dinoonkin. Ota noista ankkojen kiemuroista sitten selvää!

Itsekin mietin rauhottaisiko vai pahentaisiko tilannetta se, että ottaisi toisen runnerin parveen mukaan. Toisaalta siinä on myös tuo pahenemisen riski. Pitää miettiä sitten jos aggressiivisuus leimahtaa uuudellee!
Ankkoja, kanoja ja lampaita.
Ketula

Re: Naarasta kohtaan agressiivinen ankkakoiras

Viesti Kirjoittaja Ketula »

No hyvä, että tilanne näyttää nyt paremmalle. Ainahan se uuden jäsenen laumaan ottaminen hetkeksi romuttaa tasapainon, ainakin meillä, ja siksi otimmekin vuosi sitten nuo kolme uutta kerrallaan.

Minäkin olen miettinyt, että munimisella ilman hautomistakin voisi olla vaikutusta uroksen käyttäytymiseen. Olen tulkinnut ankkoja niin, että jos nämä jahdatut eivät muni, on uros hanakammin niiden kimpussa. Nyt on edelleen melko rauhallista, toista sen olen nähnyt astuvan väkisin, mutta ei se silti karkuun juokse; olisiko sitten niin, että se ei tällä hetkellä muni. Toinen alimmista juoksijoista nimittäin munii, mutta en tiedä kumpi. Tai sitten ovat jakaneet vuorot niin, että joka toinen päivä munivat... :smt001
Kananen8

Re: Naarasta kohtaan agressiivinen ankkakoiras

Viesti Kirjoittaja Kananen8 »

HYI. Vanhus, jonka pippeli on osittain amputoitu, ja sen pitäis siittää neiti...!? Voi olla että siittiöt on jo aika rappeutuneita.

Se että Mini on matalana pää maassa, JA PÄÄSTÄÄ ÄÄNTÄ, on alistumisele tehosteella: se ei ole kutsu paritteluun, vaan asentoon liittyvä hätähuuto osoittaa, ettei vastapuolen ole tarvetta ryhtyä toimiin oman asemansa osoittamiseksi. Uroksen ei siis tarvitse paritella alistakseen, sillä naaras osoittaa jo alistumisensa voimakkaasti. Joskus parittelu on nimittäin vain oman aseman osoittamista, ja uros voi kurittaa sillä naarasta.

Yleensä voimakas alistuminen riittää, eikä parittelu ole sellaisessa tilanteessa tarpeen. Mutta huonon itsetunnon omaava ukko voi siitä huolimatta paritella - jotain on luultavasti pielessä, jos naaras pyrkii hädissään estämään parittelun. Joko naaraita on liian vähän urosta kohden, tai sitten jokin muu on huonosti. Ja voihan olla, että kaikki naaraat ja urokset eivät automaattisesti sovi yhteen, esim. tyttäret ja isät?

On harmi että moni nuori uros tapetaan, ja pidetään vain vihaista vanhusta, kun tilalla voisi olla nuorelle sopiva..! Jos vanhus olisi edes hyvä, mutta kun ei ole? Itselle se voi tietysti olla rakas, mutta jos tytötkin ovat rakkaita, annat niille muuta kuin amputoidun... :smt047
Vastaa Viestiin