ent. HAASTE, nyt sekarotuisten puolesta

[Goodman]

Kiitos HiltaHelikopteri hyvästä kirjoituksesta, juuri noin asiaa itsekin ajattelin.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja uutisoinnissa on viime aikoina puhuttu paljon suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden hyväksymisestä ja samaa toivoisi tänne kanaharrastajienkin joukkoon.
Heikin kirjoitukseen viitaten muistelin itsekin, että lapsuudessani 60-70 -luvulla oli kotonani toimeentulon tukena kanoja, samoin monilla naapureilla. Valkoisia, ilmeisesti juuri leghorneja. Munat pakattiin kennoissa puulaatikoihin, jotka Munakunnan keltainen auto haki keskiviikkoisin.
Itselläni on omassa sekuliparvessa ollut vuosien saatossa monia eri rotuja ja nykyään tykkään ulkonäön suhteen mahdollisimman monivärisestä parvesta. On valkoista, mustaa, ruskeaa, harmaata ja kaikkia niiden sekoituksia. Pölkkytuomiolta välttyy kukoistakin mahdollisimman kirjava yksilö. Yksivärinen ryhmä vaan on jotenkin "tylsä"

[heikki]

Tarkoitukseni ei toki ollut väheksyä Riikkien kasvattajia päin vastoin.
Itse kuitenkin kuulun niiden osalta noihin joihinkin vaan "harrastajiin" enkä oikein ymmärrä keneltä se on pois.
Pointtini asiassa oli se, että esimerkiksi riikkeihin oli huonommat mahdollisuudet aiemmin kaltaisillani "harrastajilla" ja uskoisin kantojen todnnäköisemmin säilyvän nyt kun niitä myös asiaan kevyemmin suhtautuvilta löytyy.

[Titiuu]

Juu ymmärsin kyllä heikki mitä tarkoitit, eikä minun ollut tarkoitus väheksyä sinua tai muitakaan tässä ketjussa kirjoittavia, vaan yritin korostaa sitä että on kasvattajia, harrastajia sekä sitten niitä "harrastajia", joille ei ns. millään ole mitään merkitystä.

[Titiuu]

Ja hauskaahan tässä on se että tälleen sivusta katsottuna te kaikki puhutte samasta asiasta, samasta merkityksestä, kohde vain on eri, eli makuja ja mielipiteitä on yhtä monta kuin on ihmistäkin! Toiset tykkää niistä kirjavista ja toiset väripuhtaista, eihän sille voi mitään.

[Maattari]

Joo vuonna 1922 varmaan olikin suomalaisia maatiaisia mutta sen jälkeen ehti tapahtua vaikka mitä.
Munkin lapsuudessa 60 luvulla kaikilla oli valkoisia kanoja. Omassa nykykylässä kaikilla on ennen vanhaan ollut valkoisia munintakanoja. Ne joilla oli ollut maatiaisia, eikä ollut varaa ostaa niitä valkoisia hyvin munivia olivat hankkineet valkoisen kukon parantamaan maatiaisia. Kaikki ovat yksimielisesti ollet sitä mieltä että maatiaiset eivät olleet kovin hyviä munijoita.

[Titiuu]

Minä en oikein vieläkään pidä maatiaisia kovinkaan kummoisina munijoina, enkä oikein muutenkaan niiden hehkuttamista ymmärrä. Itselläni siis oli aiemmin enemmänkin maatiaisia useampaa sorttia, vaan ne oli niin ihme vaivalloisia tapauksia mielenlaadultaan että ei edes nämä minun hankalimmat rodutkaan ole ollut niin "tyhmiä". Oli munansyöntiä, toisten agressiivista jahtaamista, älyttömiä paniikkikohtauksia, nyppimisongelmaa ja vaikka ja mitä. (ja kokeilin muuten ihan kaikki keinot miten parantaa ongelmat) Ja ikinä samaan aikaan ei millään muulla rodulla vastaavaa ollut, edes tehotytötkään ei käyttäytyny niin huonosti. Päätin minä sitten kuitenkin että ne muutamat symppistyypit säilytän ja muut hävitän enkä niihin sekaannu enää ikinä, eli nyt jäi vielä potpottamaan muutama tyrnis ja kiuruvetinen, ne on sentään osanneet sopeutua porukkaan.

[hups]

Olen samaa mieltä titiuun kanssa maatiaisista. Nyt otin hämäläisiä siskoni kovasti kehuessa niitä. Ja ovathan ne kauniita, mustat, sinivihrein siivin välkehtien. Ajattelin myös, ettei koko ajan tarvitsisi uusia niitä. Ja nyt näyttää siltä, että 9 stä yli 2 kk ikäisistä poikasista, 8 on KANOJA. en vielä kyllä usko sitä.
Minullahan oli monenrotuisia kanoja joskus menneisyydessä, mutta en muista kenenkään pärjänneen muninnassa tehotytöille.
Eri rotujen pitohan on hauskaa, jos ei tarvitse tuottaa koko ajan. ja toivottavasti mahdollisimman paljon rotuja säilyy puhtaana. Minun puolestani kukin saa jalostaa mielensä mukaan, kunhan puhtaat eivät hukkaanu.

[kukkopoika]

Minäkin olen nähnyt ne 60 luvun valkeat leghornit ja senkin ihmeen,meillä yksi leghorn tuli hautomakuumeeseen.Kukkoa ei ollut,siitosmunat haettiin naapurista ja sielläkin oli valkeat kanat ja kukko.Tipuja tuli ja emo hoiti ne.

Ennen sota-aikaa on ollut niitä oikeita maatiaiskanoja ja ne ovat olleet huonoja munijoita.Sitten niitä on tarkoituksellakin risteytetty jotta muninta korjaantuisi.
Siitäkö alkoi maatiaiskanan sekarotuisuus ja jatkuu vielä tänä päivänäkin.

[hups]

Nyt kun historiaa muistellaan, minäkin voisin kertoa, että navetassa oli valtava hautomakone. Siitosmunat tulivat linja autossa, puisessa laatikossa maantien varteen. Oli hyvin tärinäpehmustettu. Oli juhlallista latoa munat koneeseen. Joku ihme kosteus koppa oli, mitä vahdittiin tarkkaan. Ja tietysti lämpö. Sitten ikuisuuden päästä alkoi ihmeellinen tipujen syntyminen. Niitä kasvatettiin jonkin aikaa kotona, sitten ne pakattiin tipuille tarkoitettuihin kuljetuslaatikoihin ja matka alkoi taas linja autolla.
Huonommat tiput kasvoivat hetken keittiön lattialla.

Näin meni myös kalkkunoiden kohdalla. Markkinathan olivat ihan muualla, kuin syrjäkylällä...
Tämä tapahtui ihan lapsuudessani ja äiti oli tässä työssä toimitsijana, kun isä oli tukkimetsässä lisätienistiä hankkimassa..

[monnilainen]

Minä pidän kovasti "puhtaista kiuruvetisistäni" Haluan ne pitää sellaisina ja arvostan niiden luonnetta ja ominaisuuksia kovasti. Eritioten, kun ne ovat alunperin lähtöisin sieltä mistä minun sukuni ja olen niitä alkuperäisiä löydettyjä hoitanut siitä kun jalat kantoivat. Siis vahva tunneside löytyy kyllä. Minua ei haittaa vaikka muut sekoittavat kanojansa miten lystäävät, kunhan eivät sörki minun tarhassani. Ainoat hetket, jolloin olen harmitellut toisia harrastajia ovat ne, kun olen myynyt jollekulle puhtaita maranseja, araucanoja tai kenties kiuruvetisiä ja kysynyt johonkin tarpeeseen voisiko niiden munia vielä löytyä haudottavaksi. Kun sitten linnuista ei ole jäljellä kuin muistot jonkun sekaparven keskellä, on välillä harmittanut. Riikinkukoista joku kirjoitti luonnon ja kasvattajien tehneen hienoja muunnoksia. No, niitä ei kyllä luonto ole tehnyt, paitsi mustahartian ja valkoisen sekä harlekiinin. Ja näitäkin hyvin vähän. Kaikki muut värimuunnokset ovat jalostustyön tulosta, useimmiten linjasiitoksen. Riikinkukoissa harmittaa lähinnä se, että hintojen pudotessa niitä voi ostaa hetken mielijohteesta ja kun kyse on kuitenkin isosta linnusta, soisi niiden ostajan olevan perehtynyt muuhunkin kuin kauniiseen ulkonäköön. Eliniän odote on kuitenkin hyvässä hoidossa 30 vuotta. Myyn kyllä lintujani niille, joille ei ole väliä mitä sekasotkua niiden perimässä on. Mutta pidän myös huolen, että minulla on itselläni sellainen geenipooli, että tulen toimeen omillani, enkä joudu murehtimaan muiden sörsseleitä. Minusta nyt sattuu vain olemaan mukavaa kasvattaa juuri sitä mitä haluan. Ja on ihan kiva, että muut pitävät sörsselikanansa. Kunhan kaikki ovat tyytyväisiä. Eikä sörsselikana ole alentava nimi, se nyt vain sattu olemaan minun nimikkeeni sekarotuisille, joten ei kannata aloittaa siitä uutta kirjoitusta

[kukkopoika]

Mitenkähän tällä hetkellä menee kaikilta osin näillä "puhtailla kiuruveden maatiaisilla" ? Muutama vuosi takaperin soittelin tämän kannan alkujuurille Yrjö Luttisen rouvalle.Tarkoitus oli ostaa siitosmunia mutta hän ei ollut oikein myyntipäällä.Sanoi vielä olevan näitä Yrjön aikaisia kanoja,mutta lopetus oli mielessä,vai jatkaako tytöt vielä kanan pitoa.

Kuulin jälkeen päin,tilalle oli ostettu kukko,saatu vierasta verta.Sitten sieltä oli haettu siitosmunia säilytysohjelmaan ja niistä oli tullut karvajalkojakin.

[Titiuu]

Juuri jokin aika sitten luin tuolta eurooppalaisten sivuilta että ovat löytäneet luonnon omiakin mutaatioita samoista väreistä mitä ihmisetkin on muokanneet.
Mutta joka tapauksessa, se minua tympäisee enemmän että ns. itseni maksan kipeäksi niistä riikeistä mitkä ehdottomasti haluan, ja sitten toiset olettaa että luopuisin niistä ilmaiseksi. Kyllä se usein tympäisee ja pahasti. Vaan tää nyt menee ohi aiheen jo.
Eikös useammallakin maatiaiskannalla ole nykysin ollut tuota samperin karvajalka ongelmaa?

[monnilainen]

No, minulla on kiuruvetiset suoraan Yrjöltä, ajalta nakki ja makkara. En tiedä onko kellään muulla enää niitä ilman sekoitusta muiden lintuihin. Meille tuli joskus kiuruvetisiä joltain muulta säilyttäjältä, mutta kierrätin ne armotta pois, kun ilmiasu ei ollut minusta sellainen kuin olin koko ikäni nähnyt. Maire pelasti tosiaan sekarotuisia kukkoja, ja ehtivät lisääntyä, ennenkuin sana kiiri meille asti. Kukot kyllä hävitettiin, mutta vahinko ehti tapahtua. Ja tämä oli siis tiedossa säilytysohjelman vastaavilla henkilöillä, kun munia haettiin... sattuneesta syystä en siis koske tikullakaan muihin kiuruvetisiin kuin omiini ja pariin toiseen ryhmään jotka ovat vain meiltä lähtöisin. Siis tässä kohden myönnän olevani kireäpipoinen :D

[HiltaHelikopteri]

Onko monnilaisen (ja parin muun) kiuruvetiset siis ajalta "ennen säilytysohjelman alkua" ja muiden "kiurut" sen jälkeiseltä ajalta, kun sörsselikukot oli jo hoidelleet hommansa? Miksvarten säiltysohjelmaan ei haettu munia sun kanalasta? Jos ymmärsin oikein, niin kyllä sulla on todellakin syytä olla kireäpipoinen

[Annir85]

Kiuruvetisistä puheen ollen, mulla on tuossa sekaparvessa yksi kiuruvetisenä tullut kana. Se on paljon sirompi kuin tyrnikset ja ilmikset, kintut on sellaiset mustakeltaiset, silosääret?! Kuulostaako kiuruvetiseltä? Se on nuori, ihan pikapuoliin pitäisi muninnan alkaa.