Rottia on hyvä lämästä pääedellä johonkin kovaan. Kylpyamme, wc:n posliini tai vastaava.
Tuo niskojen sijoiltaan ottaminen esim saksilla on aivan toimiva, mutta itse en vain luota itseeni tarpeeksi, jotta sitä tapaa käyttäisin ainakaan täysikasvuisiin hiiriin ja vastaaviin.
En halua nimenomaan leikkiä ja kokeilla, vaan haluan homman ohitse nopeasti.
Tähän väliin pitää kertoa, että youtubesta katsoin kerran videon miten poika metsästi kania jollakin pienellä linnulla. Lintu lensi kanin kiinni ja poika juoksi perässä hakemaan raadon. Raatoa sitten yritti tappaa ottamalla päästä ja jaloista kiinni ja vetämällä... en muista tarkalleen, mutta ei siitä tainnut tulla kissaa eikä poikasta.
hiiret ovat niin pieniä, että niitä on hankala lämäyttää mihinkään pöydän kulmaa vasten. Olen toki mm kanarianlintuja, peippoja, hiiriä kuten rottia lopettanut lyömällä pään reunaa vasten, mutta se hiiri on niin pieni, että omat sormet ovat vaarassa ja hutilyönnin mahdollisuus suuri. Kerran pistin oman sormenikin reunaa vasten ja voitte kuvitella miltä se tuntui. Hiiri kuoli ja sormi sinersi.
Itse tapan toisinaan hiiriä (ja rottia) "heittämällä" (Hiiret kokonsa puolesta ja rotat mikäli joutuu "tehotuotantona" pistämään monia tai mikäli yksilö on vilkas eikä meinaa asettua millään).
Tässä tavassa otetaan elikko käteen siten, että otus makoilee takapää pikkurilliä kohti ja etupää tuohon etusormen ja peukalon väliin. Sitten vain ympäriltä kiinni ja viskataan täysillä pää edellä lattiaan.
Kuolee "kerta heitosta" (ehe ehe?).
Hiiren pinkkejä en ole joutunut koskaan tappamaan ja hyvä niin. Niille lienee tuo saksilla niskan taakse helpoin ja varmin (itsestänikin tuntuu, että pinkit onnistuisivat vallan mainiosti tällä tavalla toisin kuin aikuiset yksilöt).
Kaasulla pinkit ei onnistu, koska osaavat pidättää hengitystä (en muista nyt sitä hienompaa termiä) ja painonsa puolesta eivät välttämättä saisi tarpeeksi vauhtia alleen heitolla tappaen.
Pakastimia ja kaasutuksia en suosittele (kaasutus ehkäpä juurikin näille kaikkein pienemmille, joiden tappaminen muutoin ei ole mahdollista). Pakastin nyt on silkkaa kidutusta ja kaasukammion rakentaminen vaikuttaa olevan monelle se hankaluus. Lisäksi en ole perehtynyt tuohon tapaan tarpeeksi, jotta osaisin sanoa miten eläin oikeasti kuolee siinä. Kuulun tässä asiassa "vanhan koulukunnan" ihmisiin jos niin voisi sanoa. Haluan tehdä asian yksinkertaisesti ja varmasti ilman, että joudun miettimään miltä se nukahtaminen tuntuu loppupeleissä... ja ennenkaikkea en halua, että se eläin "nousee kuolleista".
Näistäkin olen taas lukenut, miten mies on mennyt lopettamaan naapurin elukat ja sitten joku on löytänyt kituvat raadot roskiksesta, "koska lopettaja oli luullut eläinten olleen kuolleita."
Mutta asiasta takaisin enemmän isompiin elikoihin. Suosin pään tohjoksi lyömistä. Verta voi vähäsen tirskahtaa... Esim rotilla on yleistä, että nenä vuotaa verta ja kieli tulee ulos suusta. Kanilla kun mennään vasaralla päästä läpi kallon halkeaminen voi näyttää toisinaan julmalle. Kallo menee kasaan jne... Nämä ovat asioita joita kannattaa ottaa huomioon ja koittaa totutella. Kyllä siihen tottuu ja se asennoituminen kun on kohdillaan. Ei anna hellyyttäviä nimiä ja käy vartin välein herkuttamassa ja seuraamassa mitä ne epelit ovat nyt keksineet... silloin pystyy parhaiten toimimaan "kylmäpäisesti".
Tietenkin ruokinnan ja hoidon yhteydessä veijarit ovat hyvä totuttaa käteen, jotta sitten kuoleman hetkellä eivät täysin vauhkoja ole. Ja tuleehan sitä siltikin niiden elämää seurailtua... kunhan ei anna itsensä kiintyä erityisesti kehenkään kuhunkaan.
Kunhan valmistuu henkisesti tarpeeksi hyvin, tietää että eläimellä oli hyvä elämä niin pitkään kun sitä kesti ja kuolema oli nopea. Silloin pystyy nukkumaan yönsä hyvin jatkossakin.
Toisinaan kuoleva elukka jännittää / supistaa lihaksiaan tai vaihtoehtoisesti siinä vaiheessa, kun hermot menevät "linkkuun" tapahtuu se pakoreaktio ja takajalat alkavat potkimaan ja ne saattavatkin potkia ihan reippaan aikaa ("lentää kuin päätön kana" Eli kanalla käsitykseni mukaan tämä reaktio on vielä parempi puheista päätellen, kuin näillä nisäkkäillä, joiden parissa itse puuhastelen).
Tärkeintä on kuitenkin se, että ei lyödä vain pintaan kuten baarin pihalla perjantaisin kahakoiden. Lyönillä mennään päästä läpi asti ja lujaa vauhtia.
Eläin ei ehdi tajuamaan tai säikähtämään edes, kun kuolema on jo tullut.
Lyönnin ei tarvitse olla voimakas, vaan nimenomaan mahdollisimman nopea ja läpimenevä.
Yksi tapa tappaa, jota itse en ole kokeillut on, että eläintä otetaan päästä (niskan ympäriltä) kiinni ja lyödään napakalla liikkeellä etiäpäin ja pysäytetään liike... eläimen ruumis jatkaa liikettä katkaisten niskat.
Kukoilla puutarhasakset, pään kalauttaminen kuten myöskin kirveellä kaulaan lyöminen kuulostaa nopealta ja kivuttomalta (ja helpolta), kunhan homman tekee napakasti ja varmasti... ja jos epäonnistuu niin heti perään uudelleen lopettaen kärsimykset.
Eläimen lopettaminen on juttu, joka pitäisi saada kerralla sujumaan ja se on tosi hienoa mikäli on mahdollista, että "ammattilainen" siihen perehdyttää.
Eiköstä se lakipykäläkin jotakin sinnepäin anna osviittaa, että tappajan tulee tuntea tarpeeksi kyseisen eläimen anatomiaa ja suoritusvarma tapa?
Tappaminen suuremmalle eläimelle on hyvä tehdä kaksistaan (Pieni=hiiri,hamsteri. Keskikokoinen=rotta,marsu. Suuri=jänis,kissa,kana. Ylisuuri=kaikki suuremmat joihin en ole perehtynyt ja jätän puheista pois).
Toinen pitää elukan paikoillaan ja toinen antaa lopettavan toimenpiteen. Korostaisin varovaisuutta, jotta vasaralla ei lyödä kaveria sormille tai kirveellä pätkäistä väärään paikkaan. Sopikaa siis etukäteen miten toimitte, mistä toinen ottaa kiinni ja mitenpäin seisotte. Tappaja vielä antaa merkin koska lyönti lähtee ettei tule yllätyksenä "puun takaa".
Silloin toinen saa keskittyä vain hengiltä pistämiseen, kun toinen pitää sen elukan paikoillaan kirveelle. Kun eläin lähtee sätkimään niin kannattanee olla varovainen.... jättää vaikkapa hetkeksi sätkimään itsekseen.
Niin vielä muutama tappotapa tuli mieleeni tässä yhteydessä.
Tätä tapaa, joka minulle kerrottiin en ole aivan täysin hahmottanut: "Nisäkkäille ja linnuille siistimpi tapa on ottaa tukeva ote kaulasta ja "rykäistä" alaspäin voimalla niskat poikki." Kaulan sijasta varmaan tarkoitettiin päätä, mutta tämä tapa olisi erittäin mielenkiintoista nähdä käytännössä. Voisi olla lopultakin helppo, suoritusvarma sekä jättäisi sen raadon siistiin kuntoon.
Esim lemmikkieläimiä lopettaessa yleensä halutaan se elukka säilyttää mahdollisimman nättinä.
Toinen tapa, joka tuli mieleeni on ohuella köydellä niskojen katkaisu. Sopinee kanankokoiselle elukalle mikäli muuta ei voi. Itse kerran käyttänyt ja silloin pää lähti kerta rykäisyllä irti ruumiista.
Eli tehdään vetosolmu naruun. Vetosolmu, koska tällöin naru pääsee kiristymään auki asti. Toinen pää sidotaan tukevaan paikkaan, solmu laitetaan elukan kaulaan ja sitten rykäistään kerralla koko miehisellä painolla niin, että läskit hyllähtävät. Naru kiristyy alta puoleensekunttiin vetäen niskat nurin ja irroittaen nikamat.
Ei tarvitse pitää päätä paikoillaan naulan välissä, sopinee vähän vaatimattomampiikin paikkoihin, kunhan tarpeeksi vahvaa narua / köyttä on saatavilla.
En tätä käyttäisi minään pääkeinoisena lopetuskeinona, mutta jos esim eka kirveen isku menee ohitse eikä ole kanttia toiseen... tai mikäli kirvestä ei siihen hätään syystä tai toisesta ole saatavilla. Tässä painottaisin sitä, että vedon kanssa otetaan se yksi askel samaan aikaan ja siinä vaiheessa, kun naru on kiristynyt täysille, otetaan vielä se toinen askel "varmuuden varalta".
Painotan vielä kerran sitä, että tilanne on eläimelle stressitön, nopeasti ohi ja kivuton.
Se on se pääasia kaikinpuolin.
Toivottavasti puheistani tulee mitään ajatusta tai ideaa mistä on hyötyä. Uskon täällä olevan asiallista porukkaa ja homman hoituvan, joten toivotaan, että tämä keskustelu löytäisi tiensä heidänkin silmille, jotka pitävät sitä pakastinta eläinystävällisenä tapana.
Tuo oli aika hauskasti tokaistu! 
..En ois uskonut, että kanassa.. tai siis broiskussa on sellainen määrä syötävää..Ja niin hyvää että ihan etoo kun oon ähkässyt..
